Olin vanhempieni ensimmäinen lapsi ja myös erittäin toivottu lapsi. Synnyin vuonna 1973. Varhaislapsuuteni vietin kuitenkin usealla eri paikkakunnalla, koska jouduimme muuttamaan vanhempieni töiden vuoksi. Ennen kuin olin täyttänyt 6-vuotta, olin jo asunut Vimpelissä, Toholammilla, Kemijärvellä sekä Kokkolassa. Synnyin Ähtärin sairaalassa ja tuohon aikaan isäni oli armeijassa. Äitini asui tuolloin lapsuuden perheensä eli minun mummoni ja vaarini yläkerrassa ja hän hoiti silloin minua. Tuo aika meni tietysti hyvin nopeasti, sillä isäni armeijassa olo aika kesti vain vuoden. Kun isäni pääsi pois armeijasta, muutimme Kemijärvelle, jossa vanhempani tekivät Kemijärven Kauppaoppilaitoksessa opettajan sijaisuuksia. Äitini on koulutukseltaan yo-merkonomi ja isäni taloustieteen maisteri. Sijaisuudet eivät olleet pitkiä joten muutimme sijaisuuksien päätyttyä Kokkolaan jossa isäni pääsi Kokkolan Halpa-Halliin konttoripäälliköksi. Äitini oli tuolloin vielä kotona ja hoiti minua. Rakas pikkuveljeni Jarkko syntyi Kokkolassa vuonna 1977. Muutaman vuoden Kokkolassa asuttuamme muutimmekin Hyvinkäälle jossa asun edelleen. Isäni oli saanut Kokkolan Halpa-Hallissa kipinän yrittämiseen ja vuonna 1979 vanhempani perustivatkin Hyvinkäälle osoitteeseen Hämeenkatu 24-26 Tarjoustalo- nimisen liikkeen. Liikeidea oli vastaava kuin Kokkolan Halpa-Hallissa eikä Halpa-Halli ollut Tarjoustalolle millään tavoin kilpailija, koska liikkeet sijaitsivat aivan eri puolilla Suomea. Liikkeen koko ei ollut suuren suuri, mutta se sijaitsi hyvällä alueella aivan Hyvinkään keskustassa. Muistan vieläkin kun vanhempani siivosivat ja sisustivat myymälää ja minä ja pikkuveljeni Jarkko seurasimme patjoilta kun myymälä pikkuhiljaa valmistui.

Molemmat vanhempani ovat siis kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja minulla asuu edelleenkin sukulaisia sillä suunnalla. Äitini asui lapsuutensa Vimpelissä ja isäni aivan naapuri pitäjässä Alajärvellä. Olenkin pohdiskellut ja myös huomannut, että pohjalaisuus on vaikuttanut omaan elämääni ja omaan arvomaailmaani kovastikin. Pohjanmaalla ollaan melko vanhoillisia monessakin asiassa ja siellä kunnioitetaan myös perinteitä. Pohjanmaalla on paljon menestyneitä yrityksiä kuten myös perheyrityksiä. Myös Tarjoustalo kasvoi suureksi perheyritykseksi joka toimi lähinnä Etelä-Suomen alueella. Parhaimmillaan suurehkoja liikkeitä oli lähemmäs kolmekymmentä ja Tarjoustalo niitti mainetta ja kunniaa myös valtakunnallisesti arvostetussa Talouselämä- lehdessä. Tarjoustalo oli kannattava ja vakavarainen yritys. Vuoden 2005 ja 2006 vaihteessa yrityskauppojen myötä Tarjoustalo siirtyi osaksi Tokmanni- konsernia. Perheyrityksemme onkin muuttanut muotoaan ja harjoittaa nykyisin sijoitustoimintaa nimellä Suomen Kauppayhtiöt Oy. Yritys on oman suvun omistuksessa edelleen.  

Olen nykyisin pohtinut, että vanhempieni yritystoiminnalla ja perheyrityksellämme on ollut erittäin paljon vaikutusta omaan elämääni. Koin eräänlaisena velvollisuutena opiskella kaupallista alaa, vaikka minulla on ollut paljon muitakin mielenkiinnon kohteita. Niistä suurimpana voin mainita rakkauteni musiikkiin ja taiteisiin. Ehkäpä juuri perheyritystoiminnasta poiketen löysinkin tieni musiikin ja erityisesti klassisen laulun pariin. Valmistuin siis kuitenkin vuonna 2017 liiketalouden tradenomiksi ja olen jo aiemmin, eli vuonna 2005 suorittanut ravintolakokki- tutkinnon Järvenpään Adultassa aikuiskoulutuksessa. Myös kaikenlaiset terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Vanhemmillani oli johonkin aikaan rajallisesti aikaa juuri minun asioilleni, sillä perheyritys vie helposti mukanaan lähes kaiken liikenevän ajan. Ehkäpä juuri tästä syystä vanhempani ovat halunneet muotoilla nykyisen yritystoimintamme yksinkertaisemmaksi, jotta minun ja veljeni perheissä olisi enemmän aikaa myös vapaa- aikaan omien lastemme kanssa.

Ala- ja yläaste

Ala-asteen kävin Hyvinkään Paavolan ala-asteella. Koulu oli mielestäni erittäin turvallinen koulu ja siellä sai hyvää opetusta. Paavolan ala-asteelta siirryin Sveitsinrinteen yläasteelle. Olin hyvä oppilas, keskiarvoni oli aina noin 9,0 tai lähellä sitä molemmin puolin. Yläasteelta mieleeni on jäänyt erityisesti luokanvalvojamme Juhani Heinonen. Hän ymmärsi hyvin nuoria, mutta osasi myös vaatia kuria. Eräällä matematiikantunnilla 9. Luokalla kirjoittelin kirjeitä, vaikka tiesin hyvin, että niin ei saa tehdä. Heinonen pyysi minua lopettamaan, mutta en lopettanut vaan annoin kirjoittamani kirjeen vierustoverilleni. Tästä seurauksena Heinonen pyysi minua poistumaan joksikin aikaa ulos luokasta. Juhani Heinonen kantoi kuitenkin huolta oppimisestani ja sain mennä takaisin luokkaan seuraamaan matematiikan oppituntia. Seuraavalla tunnilla olisi matematiikan koe ja loppu oppitunnista käytettiin kokeeseen tulevien asioiden harjoittelemiseen. Mielestäni Heinonen toimi tilanteessa pedagogisesti oikein, sillä hän osasi pitää kurin luokassa mutta hän kantoi myös huolta siitä, että oppilaat oppivat ja pärjäävät kokeissa. Yleisesti ottaen Juhani Heinonen oli hyvä ja ymmärtäväinen opettaja jonka oppitunneilla todellakin oppi, koska kuri oli hyvä ja opetus selkeää. Toinen mieleenpainuva opettaja Sveitsinrinteen yläasteella oli Hannu Uotila eli Hämy. Myös häntä kunnioitti koko meidän luokka. Sveitsinrinteessä oppilaita kannustettiin mutta ilmapiiri oli rento ja positiivinen. Tuohon aikaan Sveitsinrinteen yläasteella toimi rehtorina Heikki Kuusela. Hän oli erittäin mukava ja positiivinen rehtori. Sveitsinrinteen yläaste oli siis myöskin hyvä koulu. Siellä oli hyvät arvot ja opettajat olivat inhimillisellä tavalla persoonallisia. Olen edelleenkin kiitollinen siitä, että kävin yläasteen juuri Sveitsinrinteen yläasteella.

Lukio

Yläasteen jälkeen menin Pohjoispuiston lukioon. Se valinta ei ehkä ollut minulle paras mahdollinen. Lukio oli matematiikkapainotteinen, kun näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehkä kannattanut valita yhteiskunta- ja taidepainotteinen lukio. Kävin kuitenkin lukion toki loppuun, vaikkei siellä opetus ehkä minulle vahvimpiin oppiaineisiin keskittynytkään. Tästä viisastuneena kannustaisinkin vanhempia avustamaan nuoria lukion valinnassa siten, että valinta vastaisi parhaiten nuorten omia vahvuuksia. Itse olenkin pyrkinyt ohjaamaan omia lapsiani niiden asioiden ja myös harrastusten pariin, joissa he ovat itse lahjakkaita.

Lukio aikanani näkyi myös 1990-luvun alun lama siten, että mm. terveydenhoitaja oli harvoin tavattavissa eikä koululääkäri ollut tavattavissa ollenkaan. Kaikesta, myös materiaaleista säästettiin, joten jopa papereita oli niukasti saatavilla. Monilla oli taloudellisia paineita ja tämä näkyi ajoittain koulussa kireänä ilmapiirinä. Niin monilla opettajilla kuin joidenkin oppilaiden perheillä oli taloudellisia huolia. Mielestäni lama-aikaan ei olisi pitänyt säästää terveydenhoitajan eikä koululääkärin palveluista, sillä heidän palvelut erityisesti lama- aikaan olisivat olleet varmasti erittäin tarpeellisia. Nythän oli kyse lapsista ja nuorista, jotka olivat juuri kasvamassa aikuisiksi ja tuo aikahan on yleensäkin haasteellista lapsille ja nuorille vaikka ei taloudellisia huolia olisikaan.

Hyvinkään kauppaoppilaitos

Lukion jälkeen jatkoin opintojani Hyvinkään kauppaoppilaitoksessa. Lama näkyi sielläkin. Monella yrittäjällä oli vaikeaa, sillä heillä oli velkaa, joka oli otettu ulkomaanvaluutassa ja kun Suomen markan arvo romahti, niin ulkomaan valuutassa oleva velka oli suhteessa suurempi kuin velkaa otettaessa oli ollut. Ja yleisesti ottaen monella oli taloudellisesti hankalaa. Minä sekä myös veljeni jouduimme molemmat kateuden kohteeksi 1990-luvun alkupuolella. Veljeäni tosin kiusattiin rajummin kuin minua. Kävin kauppaopiston kuitenkin loppuun, mutta vasta vuosia myöhemmin. Siinä välissä työskentelin joitakin vuosia Tarjoustalossa.

Tarjoustalo

Kesken kauppaopiston menin siis vanhempieni perustamaan Tarjoustaloon töihin. Siellä oli mukava ilmapiiri, ja muutenkin siellä oli kiva olla töissä. Työntekijöiden keskuudessa vallitsi hyvä yhteishenki. Vaikka menin pääasiallisesti töihin vasta silloin, niin Tarjoustalo oli kulkenut mukanani koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Olin Tarjoustalossa ensimmäisen kerran töissä 12- vuotiaana jolloin jaoin pukukoppien edessä asiakkaille numerolappuja joissa oli se numero kuinka monta tuotetta asiakkaalla oli mukana pukukoppiin mentäessä. Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan tästä systeemistä pitäneet ja tästä tavasta luovuttiin nopeasti. Peruskoulun viimeisen luokan olin myös töissä usein sekä perjantaina että lauantaina. Tuohon aikaan olin paljon töissä Tarjoustalon kassalla. Saatoin olla silloin tällöin töissä myös esimerkiksi kesälomilla. Lukion jälkeen en enää ollut paljoakaan töissä Tarjoustalon kassalla, vaan työskentelin lähinnä myyjänä ja osaston vastaavana. Jonkin aikaa toimin myös naistenvaatepuolella sisäänostajana sekä siihen työhön liittyvissä avustavissa tehtävissä. Tarjoustalon myynti olikin myöhemmin minulle siinä mielessä surullinen asia, että oma elämäni meni silloin täysin uusiksi. Tiedostan kuitenkin kaupan olleen taloudellisesta näkökulmasta erittäin järkevää, sillä Tarjoustalo myytiin juuri oikeaan aikaan. Vähittäiskaupan kilpailutilanne on nykyään haastavampi kuin aiemmin ja tuohon aikaan oli myös verotuksellisesti järkevää myydä Tarjoustalo uudelle omistajalle. Vanhempani tekivät siis hyvin viisaan ratkaisun myydä Tarjoustalo juuri vuoden 2005 – 2006 vuoden vaihteessa. Tarjoustalon myynnin jälkeen olen saanut kaksi suloista lasta ja olen opiskellut Liiketalouden tradenomiksi vuonna 2012-2017 Porvoon Haaga-Heliassa.

On todella hienoa, että perheyrityksemme on viety siihen pisteeseen, että siellä on kyllä töitä, mutta voin itse määrätä, että mitä töitä haluan tehdä ja kuinka paljon. Olen myös onnellinen siitä, että voin olla täysillä lasteni elämässä mukana, mutta saan työstä vaihtelua tavalliseen lapsiperheen arkeen.

Monilla ihmisillä on mielestäni yrittäjyydestä aivan väärä kuva. Yrittäjyys vaatii ahkeruutta, lujuutta, paineensietokykyä ja monenlaisia erilaisia taitoja. Yrittäjän täytyy olla tietoinen siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja yrittäjän täytyy siis olla hyvin valveutunut monenlaisissa asioissa. Monet kuvittelevat, että yrittäjyys on toisten riistämistä, mutta tosiasiallisesti hyvä ja vastuullinen yrittäjä ei toimi niin. Hyvä yrittäjä pitää huolen työntekijöistä, jotka pitävät taas huolta asiakkaista. Esimerkiksi Björn Wahlroos on puhunut empatiasta menestystekijänä. Yrittäjän on uskottava unelmiinsa. Toisaalta kaikista meistä ei ole yrittäjiksi, eikä tarvitse ollakaan. Mielestäni monenlaisia ihmisiä tarvitaankin tässä yhteiskunnassa. Menestyvässä yrityksessä täytyy moraalin olla korkea, muuten ei yrittäjänä pärjää parhaalla mahdollisella tavalla. Win-win-ajattelu on keskeinen ajatus menestyvässä yrityksessä. Ihmisten pitäisi osata ajatella, että menestyneet yritykset ovat tärkeitä yhteiskunnalle ja se rikastuttaa monella tavoin kaikkien meidän kansalaisten elämää.

Ravintolakokkikoulu

Ravintolakokki- koulusta valmistuin vuonna 2005. Koulu kesti 1,5 vuotta ja suoritin sen Järvenpään Adultassa.

Tradenomi

Opinnot Porvoon Haaga-Heliassa aloitin syksyllä 2012 ja valmistuin vuonna 2017 keväällä. Ilmapiiri Porvoon Haaga-Heliassa oli positiivinen ja lämmin ja siellä oli mukava opiskella.

Avioliittoni

Tapasin 2003 vuoden alussa lasteni isän, taidemaalari Marko Lammervon.

Hänen elämänsä oli aivan eri maailmasta kuin minun, ja se varmasti vetikin alkuun meitä yhteen. Taiteilijan elämähän on varmasti aika erilaista kuin mihin minä, yrittäjäperheessä kasvanut ihminen olin tottunut. Menimme naimisiin 3. syyskuuta 2005 ja saimme kaksi ihanaa lasta. Koska suhteessamme oli ristiriitoja, liittomme päättyi eroon, mutta edelleen olemme erittäin hyviä ystäviä keskenämme ja voimme luottaa monissa asioissa toisiimme. Siitä olen onnellinen, että lasteni isän sukuun on asialliset välit edelleenkin ja molemmat poikani viettävät myös lomia isänsä ja isän puolen isovanhempiensa luona.

Lapset

Molemmat lapseni olivat aluksi  päiväkodissa, ja nyt he ovat koululaisia. He harrastavat pianonsoittoa ja liikuntaa. Koen, että olen tehnyt oikeita valintoja lasteni kasvatuksen suhteen ja että he voivat kehittää taitoja joita heillä on muutenkin taipumusta oppia.

Hyville lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille pitäisi maksaa hyvää palkkaa, sillä heidän työnsä jälki näkyy vielä lasten aikuisiässäkin. Mielestäni on hyvä, että nykyään kouluissa keskustellaan oppilaiden vanhempien ja opettajien kesken. Jos tulee jotain, niin näihin reagoidaan mahdollisimman nopeasti, mutta järkevästi.

Lasten ja nuorten kasvattaminen on tietysti haastavaa, mutta ainakin minä toivon lasteni parasta ja toivon, että he pärjäävät hyvin elämässään. Tärkein tehtäväni tällä hetkellä onkin seurata ja tukea lasteni kasvamista sekä ohjata ja opettaa heitä parhaan kykyni mukaan.

Musiikki

Tärkein harrastus minulle on nuoresta lähtien ollut musiikki. Aloitin laulun opiskelun Hyvinkään Musiikkiopistossa 15-vuotiaana jolloin opettajanani toimi diplomilaulaja Inari Gebhard. Sen jälkeen olen opiskellut musiikkia myös muiden opettajien johdolla. Opettajistani muistelen erittäin lämpimästi erityisesti professori Sona Ardontzia, johon Inari Gebhard tutustutti minut 17- vuotiaana. Professori Ardontz asui tuolloin Roomassa. Prof. Ardontz oli erittäin sydämellinen ja lämmin, mutta myös erittäin temperamenttinen ja pippurinen nainen. Hän opetti minulle paljon muutakin musiikin lisäksi, eli mm. suhtautumista erilaisiin asioihin ja hän innosti oppilaitaan laulun ja musiikin pariin. Hän opetti myös minulle, että ”Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka.”

Sain tehdä professori Sonan Ardontzin kanssa pitkän ja hienon matkan, joka kesti 25 vuotta.

Kiitos, Sona tästä matkasta.